Back to business!

Jaahans.... sain palautetta etten ole kirjoitellut.. no johtuu siitä että tää on menny perseelleen koko homma. Nyt aloitin loman ja reissujen jälkeen tiukalla linjalla.
Valmentaja lopetti valmennushommat toukokuun loppuun ja nyt olisin omin voimin vaan.

Viikonloppuna olin ystävien luona kyläilemässä ja kun yhteiskuvan aika koitti, tuttu häpeäntunne valtasi mielen. Siitä taas tiesi, että aika aloittaa projekti taas. Tässä oli jo hetki ettei kuvaaminen paljoa ainakaan ahdistanut.

Nyt sitten mennään 3 pussia/päivä, pusseja on ostettu varastoon. Eli olisi taas suunnitelma :)

No justiinsa, tuli nyt sitten käytyä valmentajalla ja hirmunen tsemppi oli sit valunu jonnekin motivaation kanssa. Ärsyttää!
Oon nyt siis keskittyny nostamaan painoa, 5kg siitä mitä jo parhaimmillani sain pudotettua. Ihan perseestä.

Nyt sitten sovittiin että mie syönkin enemmän niitä pusseja, jätän seuraavaksi 2 viikoksi kutakuinkin kaikki muut ruoat pois, käyn vaan lounaalla työpäivän aikana ja loput pusseina.

Pakko alkaa tosiaan tekemään töitä oman pääkoppansa kanssa. Miksi aina käy näin kun saan reilusti painoa pois, niin alkaa sekoilu. Eikö pää kestä sitä että se vois onnistua se normaalipainokin. Nyt pitää vielä pudottaa, sit alkais vasta se tasapainoilu!

Mutta semmosta tällä erää. Huomenna alkaa mun uusi elämä, good night!

Ääääh...
Kävin sit vaakalla ja totesin että voisko nyt yrittää edes olla nätisti..
Tuli reissuttua ja herkuteltua ja paino vaan nousi.
Tänä aamuna pomppasin kerrankin ajoissa ylös sängystä ja käytin koirat lenkillä. Toinen koirista on ollu mieli maassa kun ei reppana pääse ees lenkille..
Nestettä on varmasti paljon, eli pari päivää nätisti ja pääsen ns. ruotuun.
Tuli hääkutsukin, heinäkuulle. Olisko siinä porkkanaa, näyttäis hyvältä sielläkin..
Ja blogiin aion kans kirjottaa vaikka tässä on sähköpostin muuttumisen vuoksi ollut vaikeuksia saada ees kirjauduttua..
Mutta sinnillä.. sinnillä vaan...

Heips taasen.. tai siis anteeks kun en oo täälläkään ollu aktiivinen. Nyt on käsioireiden lisäksi päällä flunssa, ahistus viikon päästä koittavasta Kanarian reissusta (lentäminen + flunssa)..
Oon syöny herkkuja joka on tarkottanu painossa sitä ettei se laske. Ei se kyllä onneks nousekaan.
Virallinen pudotus eilen valmentajalla oli -25,6kg, eli kuitenkin oli 2,7kg pudonnut kahdessa viikossa, minun sekoiluista huolimatta.

Menen nyt tasolla 3, joka on ihan mahtava, saa syödä melko normaalisti. Mutta ne herkut!!! Jonkun rotin pystyn pitämään kun käyn päivittäin vaa´alla.

On tullut todettua ennenkin että tää laihtuminen on täysin omasta päästä kiinni. En vieläkään ymmärrä mikä tarve minun on syödä itseni ähkyyn asti, jos ei ruoalla niin herkuilla. Onko se nyt sitten hyvä olo olla siinä ähkyssä, ainoo helpotus sitten kun alkaa maha vajumaan vähitellen. Vaatis varmaan psykiatrin apua vähintään.

Tuo Kanarian reissukin voi olla aikamoinen koetinkivi, mutta arvelen että siellä tulee liikuttua niin paljon ettei ne ruoat jää lihoiks lanteille.

Koitetaanpas päivittää lukemiakin.. 

Heips...
Käsi on peessä kunnossa, kipulääkkeillä mennään ja repsuillu olen taas tähän päivään asti niin että NYT riittää. Tiedä häntä mitä nuo lääkkeet saa aikaan, ja tää kirjoittelu sattuu kans :(
Eilen kävin valmentajalla ja otin vastaan ekat plussat, 800g. (kirjotin eka 800kg) :D Mutta se piti tulla ennemmin tai myöhemmin, oon vähän sitä mieltä.

Hävetti kyllä, MIKS mulla tulee aina näissä kiloissa sellanen hälläväliä-meininki, menee vaan hetki niin oon taas saanu 10kg takaisin painoo, sit taas lisää ja lisää.. Sitä käski valmentajakin miettiä. Mitä ihmettä tapahtuu, että noin 20kg olis matkaa normaalipainoon ja mie repsahdan, enkä vaan pikkusen vaan ihan pidemmäksi aikaa.Tosin nyt pelottaa niin se totaalinen repsahdus että ehkä se pitää minut jotenkin ruodussa. 

Ja nuo pussit on pirun kalliita, että parempi alkaa taas miettimään miks tätä tekee.

Tässä seuraavat kaksi viikkoa olen tasolla 3, eli vähän niinkun kakkonen jää välistä. Oon kyllä ollu jollain tasolla hälläväliä jo pitkään, joten tää 3 on ihan hyvä.

Aamulla söin puuroa ja suklaapirtelön. Sitten lounaaksi kävin Subwayssa ja söin tonnikalasalaatin. Oli niin voittajafiilis kun en sortunu mihinkään, siitä tuli just se sopivan kylläinen olo. Kun tulin reissuiltani kotiin, vedin tomaattikeiton, ja nyt olis iltapalaksi vielä ainakin yks pirtelö luvassa. Pitääkin kurkistaa mitä mie vielä sain syödä.. Tänään ei oo ollu tarvetta närpiä mitään.

Tästä se taas jatkuu!

Potkua persiille, sitä tarvittiinkin :)

Joo, pienet repsut ei mitään, otin tänään taas painon ja koetetaas taas tsemppailla. Onhan tuo 26kg jo jotain, tarkoittais että voisin sen kahvikoneen hommata.. Mutta nyt kun oliskin varakin siihen, en raski!?!? Mitä hittoa...

Ehkä uusi tilavampi käsilaukku? Onhan mulla niitä miljoona, mutta tilavaa ei ole, minne saa Cambridge-pussit mukaan :D Joojoo, joku tekosyyhän se on vaan oltava.

Viikonloppuna olin lomilla poikieni kanssa, käytiin Vuokatissa. Siellä söin sellasen grillattu-kana-"hampurilaisen", oli ihan tautisen hyvää, mutta en tietenkään jaksanut kun ne kanat vaan ja vähän siitä leivästä. Oli mukava huomata että ajatus oli jo mukana siinä ostamisessa, vaikka nälkä oli melkoinen.

En kirjoittele enempää, sillä käden vuoksi sairaslomalla ja tämäkin vähä sattuu. Tosin tästäkin kirjottelusta saa tsemppiä jonkin verran..

Noniin...... muutto takana ja nyt pitäis sitten alkaa vääntää paasto plussaa tosissaan. Oon aika poikki, ei jaksais keskittyä mitenkään tähän projektiin. Lounasetu töissä tuli taas käyttöön, plussatasolla on helppoa kun saa salaattia helposti, ei tarvi kotiin ostaa.
Huominen valmentajakäynti peruuntui taas, pitäis tsempata taas ihan itse. Oon närpiny vaikka kuinka, se ei ainakaan edistä tätä hommaa. Todellinen taisteluväsymys, ei vaan jaksa!
Mutta en luovuta en!

Jaa, siihen loppui kaksinumeroisuus heti alkuunsa kun aloitin paasto plussan. Eilen söin Hesessä kanasalaattia. En jaksanut koko annosta, mutta saipahan rouskuteltavaa.
En tiedä johtuiko ruokamyrkytyksestä vai mistä, mutta maha meni niin kipeeksi :(
Painonnousu johtui kyllä muustakin, tuli syötyä hmmm... muutakin kiellettyä.
Mutta minun pitää opetella se että voit ns. repsahtaa, kunhan se ei kestä sitä yhtä kertaa pidempään, tyyliin viikkokausia herkkuja.
Itse asiassa tänään onkin mennyt mukavammin. Sain joululahjaksi sellaisen Lékuen omelettitaskuhärpättimen, sinne vaan munat ja värkit sisään, mikroon ja avot sie, munakas valmis 2 minuutissa. Menihän tuossa 2kk joulun jälkeen ennen kuin pääsi yrittämään sitä käyttää. Oli vaan niin paljon munia, kun en oo niitä nyt keitellyt pitkään aikaan.
Toiveissa olis taas painonpudotusta huomenna alle 100? Pliis?

Jeeeee!
Paino oli kaksinumeroinen luku!?!?! Eilen tehtiin talokaupat, ja vähän verotin lasten Arnolds-munkeista omaa osaa, mutta silti uskaltauduin vaakalle..
Siis hittolainen, milloin viimeks ollu alle 100....

Joo, ja sekin jäi kertomatta että siirryn tässä pian paasto plussalle, eli 3 pirtelöä ja 200kcal lisäksi.
Vähänhän mie oon jo ollu sillä tässä, mutta nyt sitten virallisestikin. Lounasetu on helmikuun vielä mulla jäissä, mutta sitten maaliskuussa pitäis alkaa keksiä salaattipitoisia lounaspaikkoja. Tai no, määrätyt paikathan meillä on, että niistä sitten..
Valmentaja arvelikin eilen että mulla on taisteluväsymys.. se takuulla pitää paikkansa..

Nonni!
Valmentajalla käyty, purppasin sitä miten on hankalaa ja ei tästä tuu mitään... Ja herrajee, rasvaprosentti pudonnu kuukaudessa 3:lla prosentilla, painoo lähteny 7,4kg kuukaudessa, viskeraalinen rasva 8, kun aloitus oli 10.... Painoindeksi oli kuukaudessa pudonnu 35,3:sta 32,9ään. Ei mulla sit ollukaan mitään syytä valittaa
Ihan kohta kurkottelen jo kaksnumeroisia.
Sit tajusin että pudotus on 23,7kg tarkalleen, eli oon ohjelmiston puolivälissä!

Sai vähän uutta tsemppiä. Ja ensi viikolla koittaa muutto, mie varmaan kulutan sitten taas ihan urakalla muutenkin. Ja kohta koittaa jo -25kg palkinto... mikähän se olikaan... saisinkohan jonkun ihanan laukun...
Jee, kiitti coach, kyllä se piristi!

Noni, nyt on sekoiltu kyllä urakalla tän ruokavalion kanssa, haluais ajatella että se johtuu vaan siitä ettei ole sitä valmentajan kannustusta tms. ollut, mutta oma mokahan ne kaikki närpimiset on.
Eilenkin töissä oli tarjolla neekerinsuukkoja, ja miehän otin.
Hienoo paastovaihetta tosiaan mennään. Paino olis varmaan paljon enemmän pudonnut jos en olis sekoillut. Nyt pitäis oikeesti ottaa lusikka kauniiseen käteen ja tajuta mikä siinä mättää, mie vaan menen syömään :(

No more! Yritettäänpäs loppupätkä paastovaiheella mennä oikeesti sillä paastovaiheella.

Koska lupasin palkinnoksi 20kg painonpudotuksesta itselleni kasvohoidon, eikä kuitenkaan ole aikaa moiseen.. niin kävin sitten Sokokselta ostamassa hitoksen hyvät aineet jotta saan tehtyä sen kasvohoidon itse..
Nyt nimittäin on jo 22kg pudonnu niin kohta painaa jo 25kg pudotus jo päälle...

Tervetuloa Annen ihmeelliselle suklaa-sipsi-dieetille... Paino se vaan tippuu..
Mie oon nyt jostain syystä sortuillut vaikka mihin, eilen söin yllättävän paljon just sipsejä ja suklaata, ja vaakalla oli tulos jo 22kg miinusta.
Tosin eilen kävin pitkähköllä lenkilläkin.. Jokohan minusta sukeutuis aktiiviliikkuja.. Ees jotenkin, jossain määrin liikuntaa.. Ennen vanhaan kun pelasin lentopalloa aktiivisesti, sain syödä kutakuinkin mitä huvitti, ja paino oli normaalipainon ylärajalla tasaisesti.
Enää 2,6kg pudotusta ja paino alkaa kaksnumeroisilla. Aika merkittävä tekijä tämmöselle läskille...
Laitanpa senttipudotukset vielä ja sitten lauantaitoimiin :)

Onnea on pienemmän koon farkut jotka sain jalkaan. Olihan se vähän tiukkaa,  mutta siitä sitä pienenee.

Noni..
Valmentaja joutui perumaan vastaanoton, joten enpä nyt saanut mitään "virallista". Oma vaaka jumittaa (ihan miun omaa syytä) siinä -20kg.
Mulla ei selkeesti oo pettymysten sietokykyä, harmitti ja teki mieli kaupassa ottaa jotain ns. kiellettyä ostoskoriin. Sain häthätää kiellettyä sen itseltä ja sitten sitä piti yrittää kiirehtiä pois sieltä kaupasta...

Sekin tuossa ärsyttää että pojille pitää ruokaa laittaa ja ite et saa mitään.. Eli tällä hetkellä mennään mind over matter-periaatteella. Miun on vaan kestettävä! Ei mulla nälkä oo, mutta mielitekoja ja joku outo ruoan himo. Läskit suhtautuu eri tavalla ruokaan, niin se vaan se lukemani kirjakin tiesi..

Mutta sinnillä, eihän tässä muutakaan vaihtoehtoo oo, en luovuta.. rrrrkel.....

Tjaa, jännityksellä kohti huomista, olisko se 20kg pudonnu valmentajankin mielestä.
Vähän jännittää, kun oli niin surkeeta tuossa viime aikoina tuo tsemppaaminen.
Joutuu tekemään kyllä töitä että saa sitten aikanaan tasapainoilun käyntiin. Tai no joo, jos nyt ensin sais pudotettua, on tässä joku 25kg vielä jäljelläkin, tai 27,5 jos haluis olla normaalipainon rajoissa :)

Hohhoijaa..
Ei tästä mitään tasapainoilua pitäny nyt tulla..
Oon sortunu muutaman päivän ajan ties mihin proteiiniin, ja paino sahaa yhden kilon sisällä, se on just ja just sen 20kg pudonnu. Pitäis vähän miettiä mitä mie oikein ajattelen kun pistän sitä ruokaa suuhuni. Tuntuu etten ajattele yhtään mitään, mie vaan haluan.

Se kirja "Syö mitä mielesi tekee" otti kantaa vähän noihinkin ongelmiin, lihavalla suhde ruokaan on jotain muuta kuin hoikalla ihmisellä.

Se on tullut muissakin yhteyksissä huomattua, esimerkiksi se että ihmiset saa ihme raivareita tästä kuurista, tyyliin että "ei kun vaan proteiineja ja kasviksia ja liikuntaa vaan niin sillä se lähtee".. Voi jeebus, mitenkä semmonen BMI 40 niinkun miekin olin, alottaa mitään liikuntaa kun ei jaksa yhtään mitään. Joskus tekis mieli kirkua kun alkaa se "minä uskon kyllä ruokavalion ja liikunnan tuomaan muutokseen". Joo, niin uskon miekin, mutta jos sie oot uberläski, EI JAKSA eikä varmaan ehkä kannatakaan polvien yms. takia.

Loppuviikosta meen verikokeisiin, jännää nähdä esimerkiks kolesteroliarvot, onko millä mallilla..

Tyypillistä Annea, onnistut jossain niin menee lekkeriksi koko projekti..
Ekaa kertaa pitää sanoa että sorruin. On alkanu tympiä pelkkien pirtelöiden mättäminen. Eilen söin liikaa kaloreita, keittokinkkua. Suolaa siinä ilmeisesti on kun näkyy heti vaakalla..
Mutta takaisin ruotuun!

-20,3 ja ne ei oo asteita vaan KILOJA!
Jeeeeeeee! Ainoa mikä iloa hämmentää on "naisellisten vuotojen totaalinen sekoaminen.."

Läheltä liippaa...
Tänä aamuna oman vaakan mukaan pudotus jo 19,9kg.. siis omg.
Kyllähän tätä on mistä pudottaa.
Eilen mietittiin että mitkä kommentit ärsyttää eniten tässä projektissa. Ei tärkeysjärjestyksessä:

1. Kylläpä sinä kuihdut!!!
(joo kiitos,  itse kuvittelin että tässä puhkee kukkaan oikein)
2. Etkö saa edes kasviksia syödä?
(no perkele en, tämä on vlcd-dieetti, paaaaaasto!!!)
3. No ei yks kakkuviipale oo mitään, voi semmosta syödä..
(katso kohta 2, hemmetti..)

Lista jatkuu kunhan muistan lisää....

Kuntoutuksesta kotiuduttu.. vaakaan en ole vieläkään astunut, syystä että olen luutunnut muualla kuin kotona.
Huomenaamulla on sitten välituomion aika..
Hankalaa oli kyllä kuntoutuksessa, viimeisenä päivänä otin yhden lihapullan, ja tajusin syödessä vasta että ei oo ees nälkä,  ei mitään tarvetta edes ollut, mutta söin silti. Justiin joo..
Ehkä tässä vaatis taas ajatustyötä tän projektin suhteen..

Kuntoutusviikko melkein ohi. Ruodussa on kutakuinkin pysytty, mutta oon vähän jotain proteiinipitoista pitkin viikkoa ottanut aamupalalla tai iltaruoalla.
Ja se muuten harmittaa. Miksi pitää kun ei ole nälkä!! Sehän se lie alunperinkin syy lihomiseen. Ei kauheasti luo uskoa siihen että pystyy lopulliseen elämänmuutokseen. Siinäpä mietintää taas. Lupaan olla paastolla taas, ainakin viikon loppuun asti..

Kuntoutuksen päivä numero 3 takana.
Ihan ok menee, tänään olisin illalla kokeillut että jos olis löytäny vaakan, että mitä se näyttäis.. Mutta eipä täällä sellaista löytynyt. Ehkä sairaanhoitajalla olis. Viimeks kyllä tais vaaka löytyä yhdeltä kuntosalilta..

Taitaa tulla pitkä jakso ettei tuu käytyä vaakalla, hyvä jos ensi maanantaina kotona olis aamulla. Juu, Anne seikkailee jossain <3

Täällä on ollut sinänsä kivaa, kun taisin esimerkillä saada yhden innokkaan laihduttajan, joka aloittaa kuurin maanantaina...

Tsemppiä meille painonpudottajille. Se on asenteesta kiinni, ei pelkästä tahdonvoimasta.

At kuntoutus

No ei kyllä eilen naurattanut kuntoutuksen aloitus. Aamulla oli tosi aikaisin herätys ja hölmö mie söin pirtelön aikaisin.
Siitä sitten seurasi se että koko päivän oli nälkä, kylmä ja hirveä paine siitä että pitäisi olla muiden kanssa sosiaalisoimassa ja syömässä. Jotain pientä otin kyllä tänäänkin, proteiinipitoista.
Tänään oli helpompi päivä, kun saatiin syödä tasaisemmin. Liikuntakärpäsen puremaa odotellessa, käytiin pakkaskävelyllä hyvässä seurassa. Outoa oli kun ei tarvitse koiria käyttää ulkona, tajusin että enhän mie kävis muuten milloinkaan ulkona ilman niitä..
Ikävä kotiin vaivaa, mutta onhan tuo viikko jo puolessa..
Vaakalle ei ole päässyt, ja vesikin on täällä pahanmakuista, hyvä jos 2 litraa päivässä saa vaivoin juotua..
Mutta muutama päivä ja sitten tää elo normalisoituu...

Migreeni vaivannut tässä pari päivää niin eipä kiinnosta tuo laihduttaminenkaan. Mutta ei se tarkota ettenkö olisi edelleen pirtelöillä ja keitoilla :) Hyvin menee mutta menköön. Oma vaaka näyttäis jo 17,6kg pudotusta.. Ollaan niissä lukemissa mihin pääsin sairaalan ryhmässä.

Mittanauha ei ole naisen ystävä. Mittailin tänään taas niin ihmeellistä plussailua siellä täällä. Kokonaisuutena tietty tapahtuukin jotain.. Mutta silti.

Jees, virallinen pudotus oli sen 16,3kg.
No, putoohan se, aika hyvin silleen niinku melkeen 2kk ajassa..
Seuraava punnitus valmentajan vaakalla on 5.2. eli kolmen viikon päästä, arveli että menis jo 20kg rikki.. Siis omg olispa kiva :) Tai ehkä sen tehtävä oli vaan kannustaa...

Tuli hassu tunne kun se kysyi että aiotko tosiaan olla pusseilla myös siellä kuntoutuksessa, joka on ensi viikolla.. Tuli tunne että oonks mie niinku rautasen itsekurin omaava jos aion olla pelkillä pusseilla. Totesinkin että aion olla, ja täähän on se helppo vaihe, millä saa helposti ja nopeesti painoa pois.

Mä syön sitten niitä normiruokia sitten elokuussa kun on seuraava kuntoutuspätkä..

Muuten on ollut raskas päivä, sain tuossa pirtelön juotua niin nyt sitten kohti petiä, huomenna se on taas paino pudonnu jeee :D

Keskiviikko, punnituspäivä!

Oma vaaka näytti että 16,7kg olis pudonnut. Mutta se nyt tietysti ei oo mitään kun viralliseen punnitukseen olen matkalla.
Vaatteita on päällä nyt pakkasella enemmän, että voihan se näyttää aika paljon pienempiä pudotuksia.
Mutta pääasia että putoo..

Kiirettä pukkaa töihin, joten palaan astiaan kunhan punnitus selvä...

Jan, kiitos :)

Sunnuntaina, mielessä laihduttamisen historia.

Aloitin eilen lukemaan sitä laihdutuksen psykologiaan liittyvää kirjaa "Syö mitä mielesi tekee". Hyvä unilääke se ainakin oli eilen, kun kerkesin muutaman sivun lukea ja sitten ei enää menny mikään jakeluun :D Mutta luulen että minulla(kin) tämä ylipaino on niin psykologinen juttu, oon ollu semmonen lohtusyöjä ettei mitään rajaa.

Kun menee hyvin niin voi palkita itsensä herkuilla, kun menee huonosti, niin mikäs sen huonon olon taittaa muu kun suklaa tms.

Tässä samalla kun käy eroprosessia läpi niin samaan syssyynhän se tuo painonpudotus käy. Uusi vanha minä takaisin ja entisestä pois.

Oon lihonu ja laihtunu monta kertaa. Ekan kerran aloin lihoa 1998, kun lopetin lentopallon. Siihen asti olin ollut tasaisesti normaalipainoni ylärajoilla.
Eli peliuran lopettaminen, söin samalla tapaa kun ennenkin mutta en harrastanut enää liikuntaa. Laihdutin lähestulkoon normaalipainoiseksi noin 10kg ennen naimisiinmenoa v.2000.

Sitten tulinkin heti raskaaksi ja lihoin joku 25kg. Mulla oli olevinaan raskausaikana koko ajan nälkä! Kun sitäkin olis seurannu tai tutkiskellu niin se oli varmaan jotain muuta. Lasten välissä en edes yrittänyt painoa pudottaa, 2001 syntyi esikoinen, painoin kutakuinkin sen verran kun mihin nyt olen saanut pudotettua!? Sitten heti perään 1,5v ikäerolla toinen lapsi, paino oli kutakuinkin samoissa, tais nousta ehkä 10kg lisää (kuka niitä laskee joo). Sitten 2006 alussa syntyi kolmas lapsi, raskausaikana ei tullut YHTÄÄN lisäkiloja, koska tarkkailin syömisiäni, painoin kuitenkin 10kg enemmän kuin nyt. Loppuajasta kärsin jo raskausajan diabeteksesta ja kuopuksella oli sokerit vastasyntyneenä sekaisin.

Sitten kuopuksen ristiäiskuvia katsoessa katsoin inhoten omia kuviani. Laihdutin aika paljonkin, muistaakseni noin 20kg, muistaakseni Painonvartijoilla menin, kuten 1999-2000. Mutta sitten tuli jumitusvaihe, paino ei pudonnut sitten millään. Lihoin korkojen kanssa koko ajan lisää ja lisää. Lopulta painoin liki 40kg enemmän kuin mihin olin jo saanut pudotettua, jonka jälkeen kysyin lähetettä työterveyslääkäriltä laihdutusleikkaukseen, ja sen sain. Siitä alkoi ENE-dieetti ja pussikeittoilu 10 viikon ajaksi, ja muutenkin seurattiin sitä toimintaa sen 6kk ajan. Sain pudotettua kutakuinkin siihen mitä olen nyt. Ja sitten kun se loppui, lihoin taas 15kg, nyt olen laihtunut sen 15kg....... Pientä jojoa havaittavissa!??!

Tuo psykologinen ote minua kiinnostaa, koska psykologia ylipäätäänkin kiinnostaa. Heti alkumetreillä kirjassa sanottiin että 9 kymmenestä laihduttajasta lihoo takaisin. EI herrajumala. En halua enää lihoa ikinä! Haluan hyvänolon painoon ja pysyä siinä!

Tuohon oliskin hyvä tehdä sellanen painokartta, tai joku jojoilumatriisi :D Paino eri vuosina tai jotain sellaista. Sairaalan ryhmässä olikin vähän jotain siihen suuntaan, mutta siinä oltiin kovin ylimalkaisia.

Tuo jääköön hautumaan..

Keskiviikkona olis taas valmentajan virallinen punnitus, hieman odotan innolla :)

Lauantaiaamuja!

Vaaka on ystävä :D
Mukavasti menee, hitsi miten kätevää tuokin on että vaniljajauheen sekottaa suoraan aamukahviin. Ei se nyt niin herkullista ole kun mulle annettiin joskus kertoa, mutta ihan jees minusta.
Ja mie oon just semmonen näiden pussien suhteen että mahdollisimman vähällä vaivalla vaan homma ohi. En syö keittoja lusikalla vaan ryystelen ne suoraan shakerista. Ehkä siinä olis ihan terveellistä syödä ne niinkun lusikalla lautaselta, mutta ei nää NIIIIIIIIIIN herkullisia kuitenkaan ole että haluisi viipyillä niiden kanssa pidempäänkin :)

Moni on kysellyt pussien mauista, sanon että ihan makuasia. Nutrilettit maistuu minusta pahoilta, ja tykkäsin EasyDietistä, kun joskus olin 10viikkoa EasyDietillä. Siinä pudottelin painoa noin 30kg, joista ehdin jo kasata 15 takaisin, ennen kun taas tormistauduin ja aloitin tämän Cambridgen. Tuo EasyDiet oli sairaalan laihdutusryhmän ohjaksessa, päämääränä laihdutusleikkaus. Seuranta melkeinpä loppui 6kk ryhmän jälkeen, ja paino alkoi nousta. Itsekuria ei ollut, minun olisi pitänyt pudottaa itse 10kg että pääsen leikkausjonoon. Lopulta aloin pelätä leikkausta ja siitä aiheutuvaa kropan sotkemista, että totesin että joku normaalikeino PITÄÄ löytyä. Sitten seurasin reilu puoli vuotta kun sisko laihdutti Cambridgellä...

Rahallisesti on nyt tiukkaa, ja hirvittää aina mennä se 150e kahden viikon ruoista maksamaan, kun muutenkin olen tiukilla. Siinä yksi syy miksi ei vaan lipsuta. Mie oon aika pitkä ja ja normaalipainon yläraja olis 77kg. Aion päästä sinne. Ja piste!

OOOOOH!
Mahtavaa, lopulta mulla lähtee senttejäkin! Jippikayee muthaf... no juu ei..

Kyllä tää kannattaa, hitsi että on hyvä mieli. Varsinkin nyt kun kuopus viettää kaverisynttäreitä ja sydän itkee kun vaniljajäätelö sulaa kulhoon ja kukaaaaaaan ei ota sitä!?!? Mikä näitä nuoria vaivaa, lihapulla-nakki-viinirypäle-tikut teki kauppansa kyllä. Mutta en valita, ja siis hyvähän se on että terveellisempi naposteltava kelpaa

. Ja roti pitää, vaikka teki mieli kaikenlaista herkkua naamariinsa laittaa, pohjalla on ajatus että joo, sotke vaan koko hyvin alkanu projekti jo heti alkuunsa.
Enpä sotkekaan, aion ihmetellä ihmetteleviä ihmisiä sitten kun tää toden teolla alkaa näkyä. Hykertelen oikein mielessäni muutamia ihmisiä, joita näen harvoin....

Ai että :D
Kiitos Anni kommentista! Piristi tympeää päivää ihan kivasti, tätä lukee siis muutkin kun minä mode-mielessä ja päiväkirjana.. Tuli mieleen ToukoPouko-sketsi Julmahuvista, "Ai sä haluaisit kuulla sun lempikappaleen Kreikanmeri..." :D Touko oli kovin innoissaan ainoasta fanistaan.. :D

Painossa alkoi nyt jumitusvaihe, nimittäin kehonkoostumusvaaka näyttää mulle sellasta käyrää, huimaa vauhtiahan se tulee alas.. Mutta sitten aina kun se on hurahtanut huimaa vauhtia, niin tulee muutaman päivän jakso, ettei tapahdu mitään. Silloin mieliteot ottaa valtaa, ja kaikki tavallinen ruoka tuoksuu niin ihanan syötävältä. Sekin on jotenkin kummallista kun saat kaloreita minimaaliset 500, ja paino ei putoo. Mitä siellä kropassa oikeen tapahtuu haloooooo!

Eilen tein lapsille makkarakeittoa.. Ai jestas että olis tehny mieli ottaa!!? Mutta sinnillä, sinnillä mennään, systeri oli saanut paastovaiheella pudotettua 33kg, jos miekin...? Sen jälkeen olis jäljellä 14kg, ja vähempäänkin olisin tyytyväinen..

Rahallisesti on perkeleellisen tiukkaa tällä hetkellä, en tajua mistä revin rahat noihin omiin ruokiini, mutta niin pitkään olen kun pystyn.

Parin viikon päästä olen viikon kuntoutuksessa, mietin kertoisinko paikan ravitsemusterapeutille tästä, vai saanko pyyhkeitä.. Ei kai sillä pitäis olla nokankoputtamista, miehän pudotan sitä painoa hemmetti. Kaiken pahan olon melkeinpä suurinta syytä..

Facebookissa kiersi sellanen viesti että tänä vuonna laittais aina lapun kippoon tms. kun on onnellinen jostain tai tapahtuu jotain kivaa. Ajattelin pistää sellasen pystyyn, ja lapsilta sainkin ekan syyn juhlaan, nimittäin nuorten kiekkoleijonien maailmanmestaruus.. Kerran siitä tuli hyvä mieli niin purkkiin menee. Sitten vuodenvaihteessa on hyvä katsoa mitä kivaa oli tänä vuonna.

Mutta nyt kerrankin ajoissa nukkumaan...

Onpa ollut laiska kirjottamaan... Lie ollu parempaakin tekemistä..

Paino hurahti sen verran että 15kg meni rikki, mutta seuraavana päivänä vaaka olikin toista mieltä. Siltikin ajattelin että palkinnon olen ansainnut, ehkä seuraava palkinto, eli kasvohoito tulee vasta sitten kun on valmentajakin sen 20kg todennut..

Ihana maanantai, ei tarvinnu mennä töihin... Huomenna sitten taas pitää muistaa eväät mukaan töihin, eli 1 pussi cambridgeä.

Kiva on ollut huomata joistakin t-paidoista että nehän sujahtaa päälle että heilahtaa.
Edelleen kyllä odottelen sitä liikuntakärpäsen puremaa. Ehkä se tulis helpommin jos olis lunta, tai valoisaa, tai ei satais vettä hemmetti koko ajan. Pohjois-Karjala, ei lunta...!?!?!

Tänään on ollut kyllästyminen koko hommaan.

Kaveriporukan kanssa ollaan menossa ravintolaan syömään ja jutustelemaan pitkästä aikaa. Joo, ja mitä mie teen. En ainakaan syö :(

Tämmösinä hetkinä ottaa todella päähän että päästi itsensä tähän kuntoon. Sen takia sitten kärsit ja maksat ittes kipeeksi ruoista. Et saa syödä mitään normaalia, tai jos syöt on koko systeemi pilalla.

Menen nyt sitten sinne ravintolaan ja kun tarjoilija kysyy mitäs sinne, niin jotain kai pitää saada soperrettua.

Välillä tää on kyllä aika raskasta hommaa..

Uusi vuosi ja vanhat kujeet..
Kummallinen uusi vuosi takana, ei sipsejä, ei tortilloja, ei karkkia tai saunalonkeroa. Pelkkiä pirtelöitä :)
Paino tippuu, kohta saa 15kg pudotuksen palkinnon...
Tai nythän se jumitus taas alkaa..