On se elämä välillä rankkaa..
Kävin lekurissa ja pitkittynyttä poskiontelotulehdustahan se tarjoili ja melkosen jytäkän antibiootin taas.
Jotenkin ollut taas rankka viikko ja sehän purkautui, pääsin illasta ihan istahtamaan systerin luo niin aloin itkemään...? Eikä mitään oikein kunnon syytäkään kai ole, jotenkin oli vain rättipoikkiväsynyt.

Paino tippuu, mutta tippukoon. Jonkin verran on kuitenkin ollut jo havaittavissa että liikkumaankin tekis mieli, onneks on nuo koirat mitkä pitää välillä lenkkeilyttää.

Kohti viikonloppua, jossa 3:t synttärit, joulumarkkinat, sählyharkkaa ja jalkapalloharkkaa ja ties mitä, ennen kuin vien taas pojat isälleen.

Ihanaista viikonloppua, elekee riehuko siellä kaupoissa!