Tyypillistä Annea, onnistut jossain niin menee lekkeriksi koko projekti..
Ekaa kertaa pitää sanoa että sorruin. On alkanu tympiä pelkkien pirtelöiden mättäminen. Eilen söin liikaa kaloreita, keittokinkkua. Suolaa siinä ilmeisesti on kun näkyy heti vaakalla..
Mutta takaisin ruotuun!

-20,3 ja ne ei oo asteita vaan KILOJA!
Jeeeeeeee! Ainoa mikä iloa hämmentää on "naisellisten vuotojen totaalinen sekoaminen.."

Läheltä liippaa...
Tänä aamuna oman vaakan mukaan pudotus jo 19,9kg.. siis omg.
Kyllähän tätä on mistä pudottaa.
Eilen mietittiin että mitkä kommentit ärsyttää eniten tässä projektissa. Ei tärkeysjärjestyksessä:

1. Kylläpä sinä kuihdut!!!
(joo kiitos,  itse kuvittelin että tässä puhkee kukkaan oikein)
2. Etkö saa edes kasviksia syödä?
(no perkele en, tämä on vlcd-dieetti, paaaaaasto!!!)
3. No ei yks kakkuviipale oo mitään, voi semmosta syödä..
(katso kohta 2, hemmetti..)

Lista jatkuu kunhan muistan lisää....

Kuntoutuksesta kotiuduttu.. vaakaan en ole vieläkään astunut, syystä että olen luutunnut muualla kuin kotona.
Huomenaamulla on sitten välituomion aika..
Hankalaa oli kyllä kuntoutuksessa, viimeisenä päivänä otin yhden lihapullan, ja tajusin syödessä vasta että ei oo ees nälkä,  ei mitään tarvetta edes ollut, mutta söin silti. Justiin joo..
Ehkä tässä vaatis taas ajatustyötä tän projektin suhteen..

Kuntoutusviikko melkein ohi. Ruodussa on kutakuinkin pysytty, mutta oon vähän jotain proteiinipitoista pitkin viikkoa ottanut aamupalalla tai iltaruoalla.
Ja se muuten harmittaa. Miksi pitää kun ei ole nälkä!! Sehän se lie alunperinkin syy lihomiseen. Ei kauheasti luo uskoa siihen että pystyy lopulliseen elämänmuutokseen. Siinäpä mietintää taas. Lupaan olla paastolla taas, ainakin viikon loppuun asti..

Kuntoutuksen päivä numero 3 takana.
Ihan ok menee, tänään olisin illalla kokeillut että jos olis löytäny vaakan, että mitä se näyttäis.. Mutta eipä täällä sellaista löytynyt. Ehkä sairaanhoitajalla olis. Viimeks kyllä tais vaaka löytyä yhdeltä kuntosalilta..

Taitaa tulla pitkä jakso ettei tuu käytyä vaakalla, hyvä jos ensi maanantaina kotona olis aamulla. Juu, Anne seikkailee jossain <3

Täällä on ollut sinänsä kivaa, kun taisin esimerkillä saada yhden innokkaan laihduttajan, joka aloittaa kuurin maanantaina...

Tsemppiä meille painonpudottajille. Se on asenteesta kiinni, ei pelkästä tahdonvoimasta.

At kuntoutus

No ei kyllä eilen naurattanut kuntoutuksen aloitus. Aamulla oli tosi aikaisin herätys ja hölmö mie söin pirtelön aikaisin.
Siitä sitten seurasi se että koko päivän oli nälkä, kylmä ja hirveä paine siitä että pitäisi olla muiden kanssa sosiaalisoimassa ja syömässä. Jotain pientä otin kyllä tänäänkin, proteiinipitoista.
Tänään oli helpompi päivä, kun saatiin syödä tasaisemmin. Liikuntakärpäsen puremaa odotellessa, käytiin pakkaskävelyllä hyvässä seurassa. Outoa oli kun ei tarvitse koiria käyttää ulkona, tajusin että enhän mie kävis muuten milloinkaan ulkona ilman niitä..
Ikävä kotiin vaivaa, mutta onhan tuo viikko jo puolessa..
Vaakalle ei ole päässyt, ja vesikin on täällä pahanmakuista, hyvä jos 2 litraa päivässä saa vaivoin juotua..
Mutta muutama päivä ja sitten tää elo normalisoituu...

Migreeni vaivannut tässä pari päivää niin eipä kiinnosta tuo laihduttaminenkaan. Mutta ei se tarkota ettenkö olisi edelleen pirtelöillä ja keitoilla :) Hyvin menee mutta menköön. Oma vaaka näyttäis jo 17,6kg pudotusta.. Ollaan niissä lukemissa mihin pääsin sairaalan ryhmässä.

Mittanauha ei ole naisen ystävä. Mittailin tänään taas niin ihmeellistä plussailua siellä täällä. Kokonaisuutena tietty tapahtuukin jotain.. Mutta silti.

Jees, virallinen pudotus oli sen 16,3kg.
No, putoohan se, aika hyvin silleen niinku melkeen 2kk ajassa..
Seuraava punnitus valmentajan vaakalla on 5.2. eli kolmen viikon päästä, arveli että menis jo 20kg rikki.. Siis omg olispa kiva :) Tai ehkä sen tehtävä oli vaan kannustaa...

Tuli hassu tunne kun se kysyi että aiotko tosiaan olla pusseilla myös siellä kuntoutuksessa, joka on ensi viikolla.. Tuli tunne että oonks mie niinku rautasen itsekurin omaava jos aion olla pelkillä pusseilla. Totesinkin että aion olla, ja täähän on se helppo vaihe, millä saa helposti ja nopeesti painoa pois.

Mä syön sitten niitä normiruokia sitten elokuussa kun on seuraava kuntoutuspätkä..

Muuten on ollut raskas päivä, sain tuossa pirtelön juotua niin nyt sitten kohti petiä, huomenna se on taas paino pudonnu jeee :D

Keskiviikko, punnituspäivä!

Oma vaaka näytti että 16,7kg olis pudonnut. Mutta se nyt tietysti ei oo mitään kun viralliseen punnitukseen olen matkalla.
Vaatteita on päällä nyt pakkasella enemmän, että voihan se näyttää aika paljon pienempiä pudotuksia.
Mutta pääasia että putoo..

Kiirettä pukkaa töihin, joten palaan astiaan kunhan punnitus selvä...

Jan, kiitos :)

Sunnuntaina, mielessä laihduttamisen historia.

Aloitin eilen lukemaan sitä laihdutuksen psykologiaan liittyvää kirjaa "Syö mitä mielesi tekee". Hyvä unilääke se ainakin oli eilen, kun kerkesin muutaman sivun lukea ja sitten ei enää menny mikään jakeluun :D Mutta luulen että minulla(kin) tämä ylipaino on niin psykologinen juttu, oon ollu semmonen lohtusyöjä ettei mitään rajaa.

Kun menee hyvin niin voi palkita itsensä herkuilla, kun menee huonosti, niin mikäs sen huonon olon taittaa muu kun suklaa tms.

Tässä samalla kun käy eroprosessia läpi niin samaan syssyynhän se tuo painonpudotus käy. Uusi vanha minä takaisin ja entisestä pois.

Oon lihonu ja laihtunu monta kertaa. Ekan kerran aloin lihoa 1998, kun lopetin lentopallon. Siihen asti olin ollut tasaisesti normaalipainoni ylärajoilla.
Eli peliuran lopettaminen, söin samalla tapaa kun ennenkin mutta en harrastanut enää liikuntaa. Laihdutin lähestulkoon normaalipainoiseksi noin 10kg ennen naimisiinmenoa v.2000.

Sitten tulinkin heti raskaaksi ja lihoin joku 25kg. Mulla oli olevinaan raskausaikana koko ajan nälkä! Kun sitäkin olis seurannu tai tutkiskellu niin se oli varmaan jotain muuta. Lasten välissä en edes yrittänyt painoa pudottaa, 2001 syntyi esikoinen, painoin kutakuinkin sen verran kun mihin nyt olen saanut pudotettua!? Sitten heti perään 1,5v ikäerolla toinen lapsi, paino oli kutakuinkin samoissa, tais nousta ehkä 10kg lisää (kuka niitä laskee joo). Sitten 2006 alussa syntyi kolmas lapsi, raskausaikana ei tullut YHTÄÄN lisäkiloja, koska tarkkailin syömisiäni, painoin kuitenkin 10kg enemmän kuin nyt. Loppuajasta kärsin jo raskausajan diabeteksesta ja kuopuksella oli sokerit vastasyntyneenä sekaisin.

Sitten kuopuksen ristiäiskuvia katsoessa katsoin inhoten omia kuviani. Laihdutin aika paljonkin, muistaakseni noin 20kg, muistaakseni Painonvartijoilla menin, kuten 1999-2000. Mutta sitten tuli jumitusvaihe, paino ei pudonnut sitten millään. Lihoin korkojen kanssa koko ajan lisää ja lisää. Lopulta painoin liki 40kg enemmän kuin mihin olin jo saanut pudotettua, jonka jälkeen kysyin lähetettä työterveyslääkäriltä laihdutusleikkaukseen, ja sen sain. Siitä alkoi ENE-dieetti ja pussikeittoilu 10 viikon ajaksi, ja muutenkin seurattiin sitä toimintaa sen 6kk ajan. Sain pudotettua kutakuinkin siihen mitä olen nyt. Ja sitten kun se loppui, lihoin taas 15kg, nyt olen laihtunut sen 15kg....... Pientä jojoa havaittavissa!??!

Tuo psykologinen ote minua kiinnostaa, koska psykologia ylipäätäänkin kiinnostaa. Heti alkumetreillä kirjassa sanottiin että 9 kymmenestä laihduttajasta lihoo takaisin. EI herrajumala. En halua enää lihoa ikinä! Haluan hyvänolon painoon ja pysyä siinä!

Tuohon oliskin hyvä tehdä sellanen painokartta, tai joku jojoilumatriisi :D Paino eri vuosina tai jotain sellaista. Sairaalan ryhmässä olikin vähän jotain siihen suuntaan, mutta siinä oltiin kovin ylimalkaisia.

Tuo jääköön hautumaan..

Keskiviikkona olis taas valmentajan virallinen punnitus, hieman odotan innolla :)

Lauantaiaamuja!

Vaaka on ystävä :D
Mukavasti menee, hitsi miten kätevää tuokin on että vaniljajauheen sekottaa suoraan aamukahviin. Ei se nyt niin herkullista ole kun mulle annettiin joskus kertoa, mutta ihan jees minusta.
Ja mie oon just semmonen näiden pussien suhteen että mahdollisimman vähällä vaivalla vaan homma ohi. En syö keittoja lusikalla vaan ryystelen ne suoraan shakerista. Ehkä siinä olis ihan terveellistä syödä ne niinkun lusikalla lautaselta, mutta ei nää NIIIIIIIIIIN herkullisia kuitenkaan ole että haluisi viipyillä niiden kanssa pidempäänkin :)

Moni on kysellyt pussien mauista, sanon että ihan makuasia. Nutrilettit maistuu minusta pahoilta, ja tykkäsin EasyDietistä, kun joskus olin 10viikkoa EasyDietillä. Siinä pudottelin painoa noin 30kg, joista ehdin jo kasata 15 takaisin, ennen kun taas tormistauduin ja aloitin tämän Cambridgen. Tuo EasyDiet oli sairaalan laihdutusryhmän ohjaksessa, päämääränä laihdutusleikkaus. Seuranta melkeinpä loppui 6kk ryhmän jälkeen, ja paino alkoi nousta. Itsekuria ei ollut, minun olisi pitänyt pudottaa itse 10kg että pääsen leikkausjonoon. Lopulta aloin pelätä leikkausta ja siitä aiheutuvaa kropan sotkemista, että totesin että joku normaalikeino PITÄÄ löytyä. Sitten seurasin reilu puoli vuotta kun sisko laihdutti Cambridgellä...

Rahallisesti on nyt tiukkaa, ja hirvittää aina mennä se 150e kahden viikon ruoista maksamaan, kun muutenkin olen tiukilla. Siinä yksi syy miksi ei vaan lipsuta. Mie oon aika pitkä ja ja normaalipainon yläraja olis 77kg. Aion päästä sinne. Ja piste!

OOOOOH!
Mahtavaa, lopulta mulla lähtee senttejäkin! Jippikayee muthaf... no juu ei..

Kyllä tää kannattaa, hitsi että on hyvä mieli. Varsinkin nyt kun kuopus viettää kaverisynttäreitä ja sydän itkee kun vaniljajäätelö sulaa kulhoon ja kukaaaaaaan ei ota sitä!?!? Mikä näitä nuoria vaivaa, lihapulla-nakki-viinirypäle-tikut teki kauppansa kyllä. Mutta en valita, ja siis hyvähän se on että terveellisempi naposteltava kelpaa

. Ja roti pitää, vaikka teki mieli kaikenlaista herkkua naamariinsa laittaa, pohjalla on ajatus että joo, sotke vaan koko hyvin alkanu projekti jo heti alkuunsa.
Enpä sotkekaan, aion ihmetellä ihmetteleviä ihmisiä sitten kun tää toden teolla alkaa näkyä. Hykertelen oikein mielessäni muutamia ihmisiä, joita näen harvoin....

Ai että :D
Kiitos Anni kommentista! Piristi tympeää päivää ihan kivasti, tätä lukee siis muutkin kun minä mode-mielessä ja päiväkirjana.. Tuli mieleen ToukoPouko-sketsi Julmahuvista, "Ai sä haluaisit kuulla sun lempikappaleen Kreikanmeri..." :D Touko oli kovin innoissaan ainoasta fanistaan.. :D

Painossa alkoi nyt jumitusvaihe, nimittäin kehonkoostumusvaaka näyttää mulle sellasta käyrää, huimaa vauhtiahan se tulee alas.. Mutta sitten aina kun se on hurahtanut huimaa vauhtia, niin tulee muutaman päivän jakso, ettei tapahdu mitään. Silloin mieliteot ottaa valtaa, ja kaikki tavallinen ruoka tuoksuu niin ihanan syötävältä. Sekin on jotenkin kummallista kun saat kaloreita minimaaliset 500, ja paino ei putoo. Mitä siellä kropassa oikeen tapahtuu haloooooo!

Eilen tein lapsille makkarakeittoa.. Ai jestas että olis tehny mieli ottaa!!? Mutta sinnillä, sinnillä mennään, systeri oli saanut paastovaiheella pudotettua 33kg, jos miekin...? Sen jälkeen olis jäljellä 14kg, ja vähempäänkin olisin tyytyväinen..

Rahallisesti on perkeleellisen tiukkaa tällä hetkellä, en tajua mistä revin rahat noihin omiin ruokiini, mutta niin pitkään olen kun pystyn.

Parin viikon päästä olen viikon kuntoutuksessa, mietin kertoisinko paikan ravitsemusterapeutille tästä, vai saanko pyyhkeitä.. Ei kai sillä pitäis olla nokankoputtamista, miehän pudotan sitä painoa hemmetti. Kaiken pahan olon melkeinpä suurinta syytä..

Facebookissa kiersi sellanen viesti että tänä vuonna laittais aina lapun kippoon tms. kun on onnellinen jostain tai tapahtuu jotain kivaa. Ajattelin pistää sellasen pystyyn, ja lapsilta sainkin ekan syyn juhlaan, nimittäin nuorten kiekkoleijonien maailmanmestaruus.. Kerran siitä tuli hyvä mieli niin purkkiin menee. Sitten vuodenvaihteessa on hyvä katsoa mitä kivaa oli tänä vuonna.

Mutta nyt kerrankin ajoissa nukkumaan...

Onpa ollut laiska kirjottamaan... Lie ollu parempaakin tekemistä..

Paino hurahti sen verran että 15kg meni rikki, mutta seuraavana päivänä vaaka olikin toista mieltä. Siltikin ajattelin että palkinnon olen ansainnut, ehkä seuraava palkinto, eli kasvohoito tulee vasta sitten kun on valmentajakin sen 20kg todennut..

Ihana maanantai, ei tarvinnu mennä töihin... Huomenna sitten taas pitää muistaa eväät mukaan töihin, eli 1 pussi cambridgeä.

Kiva on ollut huomata joistakin t-paidoista että nehän sujahtaa päälle että heilahtaa.
Edelleen kyllä odottelen sitä liikuntakärpäsen puremaa. Ehkä se tulis helpommin jos olis lunta, tai valoisaa, tai ei satais vettä hemmetti koko ajan. Pohjois-Karjala, ei lunta...!?!?!

Tänään on ollut kyllästyminen koko hommaan.

Kaveriporukan kanssa ollaan menossa ravintolaan syömään ja jutustelemaan pitkästä aikaa. Joo, ja mitä mie teen. En ainakaan syö :(

Tämmösinä hetkinä ottaa todella päähän että päästi itsensä tähän kuntoon. Sen takia sitten kärsit ja maksat ittes kipeeksi ruoista. Et saa syödä mitään normaalia, tai jos syöt on koko systeemi pilalla.

Menen nyt sitten sinne ravintolaan ja kun tarjoilija kysyy mitäs sinne, niin jotain kai pitää saada soperrettua.

Välillä tää on kyllä aika raskasta hommaa..

Uusi vuosi ja vanhat kujeet..
Kummallinen uusi vuosi takana, ei sipsejä, ei tortilloja, ei karkkia tai saunalonkeroa. Pelkkiä pirtelöitä :)
Paino tippuu, kohta saa 15kg pudotuksen palkinnon...
Tai nythän se jumitus taas alkaa..